30.11.07

Vihdoin ja viimein: Muotinäytös!



Kierrätysvaatteeni on siis ensi kertaa julkisesti esillä Kuopiossa Nuorisokeskus 44:ssä järjestettävässä Minna Look -muotinäytöksessä. Mukana näytöksessä on myös runsaasti muita kurssillamme valmistettuja huikean hienoja vaatteita sekä Muotoiluakatemian vaatetusmuotoilun laitoksen tuotoksia ja ilmeisesti myös vaatteita ammattikoulun vaatetuspuolelta. Kaikki kynnelle kykevät siis 5.12. klo 12:00 tai 14:00 katsastamaan näytöstä! Paikalle on vapaa pääsy.

31.5.07

Loppu.

Edellisen päivityksen jälkeen ompelin vielä hameen alareunan, eli punaisen vuorin ja samettiosion yhteen. Kuvissa se oli vielä harsimalla kiinni.

Mutta nyt on siis ihan kokonaan valmista. Laitan vielä eilisessä loppukatselmuksessa koululla otettuja kuvia, joissa esiinnyn itse kera kolttuni. Katselmuksessa sain erittäin hyvää palautetta opettajilta ja kanssaopiskelijoilta. Puku jäikin sitten kesän ajaksi koululle arvioitavaksi ja säilöön, syksymmällä otetaan kaikista studiokuvia ja ehkäpä (toivottavasti) luvassa on myös jonkunlainen näytös tai näyttely.


Tästä kuvasta näkyy ehkäpä selkeämmin hameen kiinnitys ja nuo "raatelujäljet".

Kiitos kaikille blogiani seuranneille ja kommentoineille.
Mimi hiljenee, hetkeksi.

27.5.07

Valmistako?

Ensinnäkin: Suuri Kiitos Sallalle, joka suostui loikkimaan korkokengissä kalliolla kera tuon kierrätysmekon. Missä olisinkaan ilman sinua. Luultavasti hukassa.

Pienet muutokset ovat vielä mahdollisia, mutta tässä siis mekko suhteellisen lopullisessa ulkoasussaan:

Pikkuhiomisia

Torstain ja perjantain ahersin taas hameen kimpussa. Paljoa ei enää puuttuisi. Samettikuori piti leikata ja ommella kasaan ja sitten kiinnittää hameen osat toisiinsa.

Samettia leikellessä alkoi hieman pelottaa, että riittääkö materiaali sittenkään koko hameeseen. Käytin siis kaikki samettipalat mahdollisimman isoina, housuista sai pitkiä kiiloja ja hameista laajoja kappaleita.

Pelko osoittautui onneksi turhaksi, ja pitkällisen kikkailun ja leikkelyn jälkeen koko välivuori (kuvassa näkyvä sinertävä osio) peittyi mustaan samettiin. Paljon joutui tekemään hieman kyseenalaisia ratkaisuja ja muutamia vinkeähköjä saumarakenteita tuohon samettikuoreen. Jätin myös osan alkuperäisistä housujen ja hameiden saumoista purkamatta, jotta sain suurempia palasia käyttöön. Melkoinen tilkkutäkki tuostakin siis tuli, joskaan nuo tilkut eivät kovin kauas tuolta siistien saumojen takia erotu.

Samettiosion valmistumisen jälkeen kiinnitin sametin ja välivuoren toisiinsa. Tämä vaati suurta huolellisuutta, jotta kankaat asettuivat tasan, eivätkä jääneet epätasaisesti tai ruttuun. Ompelin vuorin ja sametin yhteen saumojen kohdalta ommeljuovaa pitkin niin, että miehustakankaaseen, eli samettiin ei jäänyt näkyviä jälkiä tästä kiinnityksestä.

Seuraavaksi huolittelin punaisen "korppivuorin" reunat, alareunaan tuli siisti rullapäärme saumurilla ommeltuna. Sitten sainkin kappaleiden pienen täsmennyksen jälkeen ommella yhteen nuo osaset ja loppu olisikin sitten pelkkää pikkunäpräilyä. Kiinnitysvärkit, eli hakanen ja muutama neppari piti ommella käsin. Ei ole vielä ihan varmaa tuleeko tuohon eteen niitä kaavailemiani norjalaisvillapaita-tyylisiä solkia, sillä ilmankin hame näyttää kauniilta.

Elikkäs. Suhteellisen valmista tuli ja tarkoitus oli kuvata vaate ystäväni kanssa. Kuvausta varten valmistautuessa huomasin kuitenkin, että alareunasta irtonaiset hameen kappaleet laskeutuvat eri tavalla, ja tuo punainen korppivuori puskee sieltä sametin alta näkyviin enemmän kuin oli tarpeen. Punainen vuori jäi siis hieman laahuksen omaisesti esille sametin alta, korostamaan hameen linjaa. Harsinkin sitten kotona (keittiön lattialla) sametin ja vuorikankaan alareunat paikoittaan kiinni toisiinsa kuvausta varten, jotta ne laskeutuisivat hieman tasaisemmin.

21.5.07

Tapahtuipa eräänä perjantaina

Meillä oli viime perjantaina ns. opetukseton päivä. Helatorstain jälkeinen perjantai oli siis vapaa, mutta sovimme opettajan kanssa, että silloin saa mennä koululle työskentelemään koska opettajamme on paikalla, vaikka ei opetakaan.

Ajattelin että käyn siis kirjailemassa sen korppikuvion siihen hameen vuoriosaan. Aloitin työskentelyn kera piirtoheittimen. Heijastin kalvolta tuon kuvion seinälle ripustamaani hamekankaaseen. Käytin ns. katoavaa tussia kuvion kankaalle jäljentämiseen. Tussi siis tekee hyvin näkyvän jäljen kankaalle, mutta haalenee hieman välittömästi ja katoaa kokonaan muutamien päivien kuluessa. Tuollaista tussia suositellaan käytettäväksi lähinnä luonnonkuitukankaille, kuten puuvillalle, jota tuo minun hameen vuorikankaani ei todellakaan ole nähnytkään. Testasimme kuitenkin koetilkulle, että tussin jälki katoaa kankaasta, kun malttaa odotella tarpeeksi pitkään.



Toteutin kirjontatyön vapaalla konekirjonnalla. Vapaassa konekirjonnassa käytetään tavallista kotiompelukonetta ilman syöttäjiä (= ne "tassut", jotka liikuttaa kangasta neulan alla) ja kangasta liikutetaan itse ihan oman mielen mukaan. Koko kuvion läpikotaisin kirjominen olisi vienyt viikkoja, joten suunnittelin, että kirjon ensin ääriviivat, ja katson sitten, kannattaako/jaksanko lähteä ompelemaan noita korppeja umpeen.

Tein ääriviivoista tarkoituksella epätasaiset, ompelin monta kertaa edestakaisin. Työ näyttää siis siltä, kuin se olisi kirjottu hieman huolimattomasti käsivaralta. Käytössäni oli musta konekirjontalanka, joka on hieman kiiltävämpää kuin normaali ompelulanka.

Tämä materiaali, (asetaatti? polyester?) oli erittäin hankalaa työstää. Minulla oli kirjontakehys pitämässä kangasta kireällä, mutta silti se pääsi jotenkin hieman löystymään ja kangas jäi "vetämään" hieman joistain kohdin. Kirjonta oli myös suhteellisen aikaavievää, sillä kirjontakehystä joutui siirtämään monta kertaa koko kuvion ääriviivojen aikaansaamiseksi. Aikaa tuohon kirjontaan minulta kului muutama tunti. Lopputulos pelkkine ääriviivoineen näytti juuri siltä, kuin toivoinkin.