Ylitöitä, mutta eteneepä!

Pikkutytöllä pienet lelut. Nyt varmaan joku miettii, että miten tommoset tappopihdit liittyy vaatetusmuotoiluun. Etenin tänään siihen vaiheeseen, että sain pätkittyä toppiin tulevat luut määrämittaisiksi. Metallista spiraaliluuta siis, ja pari muovista pluruakin (ks. kehnohko, joskin ehkä hieman havainnollistava kuva alempaa). Koululta löytyneet pihdit olivat sitten hieman järeämpää laatua, eikä omat sivuleikkurit tietenkään sattuneet mukaan. Noh, katkesi se luu noillakin tietysti, kun irvisteli tarpeeksi. :)

Tänään siis sain paljonkin aikaiseksi, joskin olin koululla näpertelemässä tuplasti sen ajan, mitä lukujärjestyksen mukaan piti. Kun vauhtiin pääsi, niin ei malttanut lopettaa. Tänään siis kiinnittelin sen lopultakin määrämittaiseksi saadun vetoketjun, mittasin ja ompelin luukujat eri luutyypeille sopivaksi, ja ompelin alareunaan vinonauhan, joka sulkee luukujat alhaalta ja sitten vielä leikkelin sopivan mittaiset luut. Yläreuna jäi vielä ompelematta kiinni. Tein myös varjolistan siihen nyörityksen kohdalle, joskin se jäi vielä kiinnittämättä. Vanhat tekokuituiset hurjan joustavat housut olivat sangen sopiva materiaali tuohon varjolistaan, luultavasti vetoketjun suojakaitale tehdään jossain vaiheessa siitä samasta materiaalista.

Ensi kerralla pääsen tekemään farkkukuorta. Toivottavasti kummempia ongelmia ei ilmene, vaan saan sen osion lähtemään hyvin käyntiin. Tässä vielä lopussa kuvat suhteellisen valmiista topista ilman luita. Silitystäkään en tietysti ennen kuvan ottoa muistanut, joten ruttuja näkyy. Kyllä se siitä vielä siliää. Ja näyttäisi muuten istuvan hurjan hyvin. Kiitos opettajan kanssa tehtyjen sovitusmuutosten. Odotan innolla, että saan pukea tuon valmiina päälleni.

naksnaks

Siinäpä tämän päivän työmaa. Naksuttelin liian pitkästä vetoketjusta noita hampaita irti, jotta siitä saatiin sopivan mittainen. Nuo irrotetut hampaat on aika vinkeän näköisiä, pitänee harkita, josko niitä voisi käyttää jotenkin hyödyksi. Toki keräsin kaikki käsiin jääneet väkäset talteen. Suurin osa tosin taisi sinkoilla pitkin luokkahuonetta.

Noh. Vetoketjua en tänään saanut ommeltua vielä itse vaatteeseen kiinni, ja sen rakenteessa on vielä pohtimista. Vetoketjun alle tarvitsee jonkunlaisen suojakaitaleen, jotta ketju ei hierrä ihoa. Tuo kaitalehässäkkä vaan täytyisi ratkaista jotenkin. Ilmeisesti erillinen kaitale on kätevin, vaikka mietin kyllä sellaistakin ratkaisua, että olisin tehnyt siitä ihoa vasten tulevasta vuorista hieman "pidemmän" tuon vetoketjun kohdalla ja saanut siitä ihoa vetoketjulta suojaavan osan. Pitää nyt katsella.Sain ommeltua sekä vuorin että välivuorin kappaleet yhteen. Se etukappaleiden kaarisauma ei lopulta ollutkaan niin kamala kuin kuvittelin, joskin aika huolella piti asetella ja käännellä palasia, että ne sai nätisti eikä jäänyt vekkejä väliin. Ompelin myös jostain varastosta löytyneestä kapeahkosta ripsinauhasta tukinauhan yötärölle. Tukinauha estää tuota toppia ja vuoria venymästä kun sen kiristää. Mitään ampiaisvyötäröä tuolla topilla ei siis todellakaan saa, mutta suhteellisen kireälle sen kuitenkin saa kiskoa että se pysyy napakasti päällä ja korostaa sopivasti muotoja. Jospa tuo jotain kuitenkin auttaisi. Oikeaan, kiristävään korsettiin olisi hyvä käyttää leveämpää nauhaa, mutta luulen että tuo toimii tässä sangen hyvin.Huomenna on taas taukoa, mutta perjantaina olisi jo aiheellista saada kaikenlaista kivaa aikaiseksi. Luukujat ja luut toivottavasti, ehkä ehdin jo laittaa myös vinonauhat reunoihin. Sitten saisi aloittaa sen farkkuosion rakentamista.

Nyt alkaa hieman jänskättää, että ehtiikö tämän saada ikinä valmiiksi. Hame kun on kokonaan aloittamatta...

Turha päiväkö?

Nelisen tuntia oli tänään aikaa tehdä tuota vaatetta. Ja mitä sain aikaiseksi?

Noh. Ratkoin sovitusvetoketjun irti ja kappaleet erilleen toisistaan. Piirtelin tussilla viivoja niihin sovituskappaleisiin, odottelin, höpöttelin, silppusin silkkipaperia, piirtelin kaavat, täsmensin kaavat, leikkasin kaavat, kuosittelin kaavat...

Eli en saanut oikeastaan mitään kovin mainittavaa aikaan. Käytiin opettajan kanssa läpi viivapiirroksia ja rakenteiden poikkileikkauskuvia. Työjärjestystä arvoimme myös, ja tulipahan huomattua että sekin on aikas tärkeä osa-alue vaatteen rakentamisessa. Muuten tulisi varmaan lähinnä kyseltyä opettajalta, että mitäs seuraavaksi. Nyt kun on paperilla listattuna, että ensin ommellaan se ja se sauma, niin osaa edetä hommassa paljon itsenäisemmin.

Huomenna kauppaan ostoksille, tarttis löytää sopiva, joustava kangas varjolistan tekemiseen, vinonauhaa, sopiva vetoketju, muoviluuta ja sirkkarenkaita.

Luista tulikin mieleeni, että päätin tänään sitä rakennetta miettiessä, että luitan tuon topin sekä tukevalla muoviluulla, että metallisella spiraaliluulla. Muoviluut laitan vetoketjun ja nyörityksen viereen ja sitä spiraalia sitten kaarevampiin kohtiin (jokaiseen saumaan tulee siis luu, yhteensä 10 kpl koko toppiin). Esimerkiksi tuohon eteen, rinnan päälle tuleva sauma on sen verran kaareva, että siihen olisi silkka mahdottomuus edes saada tuota muoviluuta taivutettua. Spiraali taas taipuu myös sivuttaissuunnassa, joten se käy siihen erittäin hyvin.

Sovittelua

Leikkelin tänään tunneilla siitä eilen punaiseksi värjäämästäni kankaasta uudet kappaleet sovitusta varten. Ompelin ne myös yhteen ja takaosan nyörityksen korvasin kangaskaistaleella. Eteen, vetoketjua korvaamaan, ompelin jonkun varastoista löytyneen liian pitkän takkivetoketjun, joka toimi virassaan varsin hyvin sovituksen ajan. Itse toimin mallina ja opettaja teki muutokset siihen lakanahärdelliin. Vaikka nukke onkin yllättävän samankokoinen kuin minä (tai toisinpäin), niin pieniä, välttämättömiä muutoksia joutui tekemään jonkun verran. Sivulle tehtiin poisto, ettei sinne muodostu epämääräisiä vekkejä, etukappaleen muotoa antavaa saumaa muokattiin hieman ja helmaa joutuu kaventamaan vähän.

Ensi kerralla sitten teen tuosta paperikaavan, johon kirjaan kaikki muutokset ja sittenpä päästäänkin itse asiaan.

Allaolevissa kuvissa siis sovitusversio sellaisenaan ja nuppineuloja merkkaamassa sovitusmuutoksia

Liemessä.

Tommosta soppaa keittelin tänään. EIKU!

Tämmöstäpäs:

Siinähän se lilluu. Väriliemessä. Punaiseksi yritin värjäillä tuota lakanan palasta. Lopputulos on tuosta väriliemessä lilluvasta poiketen semmoinen joulupukinpunainen, eikä syvän punainen. Siitä olis tulossa (sisimmäinen) vuori siihen toppiin. Välivuorihan on valkeaa lakanaa (näkyy edellisen postauksen kuvissa). Mahdollisesti myös hameosaan teen kaksi vuorta, toinen lakanasta ja toinen vuorisilkistä. Samettipalat kiinnittänen lakanaan ja lakanan kirjottuun vuorisilkkiin.

Niin. Kirjottuun vuorisilkkiin. Lintukiintymykseni yltyy, ja luultavasti kirjon likimain koko hameen kokoisen korpin silhuetin siihen vuorisilkkiin. Eihän se sieltä hameen sisäpuolelta juuri minnekään näy, saati että kuviosta saisi jotain selvää jos siitä näkyy puolikas siipi, mutta eipä se ole tarkoituskaan. Onpahan ihan itseäni ilahduttamassa. Semmonen lintukaveri. Heh. Tuo oli suunnitelmissa jo aikaisemmin, meinasin tehdä sen esimerkiksi liemimaalaamalla (kankaanpainoväreillä), mutta vuorisilkkiin eivät moiset tökötit tarttune. Hylkäsin koko suunnitelman mutta mainitsin kuitenkin asiasta opettajalle ja hän halusi ehdottomasti että siihen hameen sisäosaankin tulee jotain jujua. Kirjon (ja kiroilen) sitten myöhemmin sen ehkä. Ongelmia varmasti tulee, mutta pitää kehitellä jotain patenttiratkaisuja sitten.

Semmosta tälläkertaa. Huomenissa jatkuu taas muotoilunuken kurittaminen ja nuppineuloilla tökkiminen.

Zombinäkemyksestä ja kuvankäsittelystä kiits Samulille.

Liikaa nuppineuloja - kädet kiittää

Tänään alkoi siis varsinainen toteutus. Tein muotoilunauhalla nuken päälle apulinjat ja yläosan reunat ja saumojen kohdat. Olkaimettomaan malliin päädyin, kun siitä kuitenkin korsettimainen tulee (olkain ei välttämättä edes asetu hyvin, jos kokoa muuttaa nyörityksellä radikaalisti). Eteen tuleva vetoketju estää tosin kovan kiristyksen, mutta eipä se ollut tarkoituskaan. Kunhan nyt saa sen kurottua sen verran napakaksi, että pysyy päällä. Metallinen, jämäkkä vetskari siihen on tulossa, eli kyllä se pienen kiristelyn kestää.

Sormenpäät kärsii kosolti, kun noita nauhoja ja kankaita kiinnittelee nukkeen niillä metallisilla, inhottavan terävillä nuppineuloilla. Innolla odotan ensimmäisiä veriroiskeita, vaikka eipä ne tänäänkään kaukana olleet, muutamia voimasanoja tarvitsi käyttää kun neulalla sormeen tuli tökittyä. Tappovehkeitä moiset, vaarallisia. Ja niitä menee muuten PALJON. Ehkä tässä ajan mittaan muotoillessa sormet karaistuu ja noihin neuloihin taas tottuu.

Materiaalitkin kuvasin. Siinäpä on kuvassa kasa samettia, farkkua (huomatkaa hienot "kainalohousut" siinä heti päällimmäisenä, varmaan jostain 80-luvulta peräisin, hintaa oli 50 senttiä kirpparilla) ja polyesteria (vuorikangas). Uskokaa tai älkää, kyllä niistä olis tarkoitus hieno juhlavaate saada aikaiseksi. :)


Jossain vaiheessa pitäisi alkaa purkaa noita vaatteita palasiksi. Samettivaatteitakin on loppujen lopuksi aika paljon: muutamat housut, pari hametta ja yksi isohko jakku. Silti huolettaa, että riittääkö tuo määrä niin laajaan hameeseen, kuin olen suunnitellut. Ellei riitä, niin ei muuta kuin uutta kirpparireissua tekemään.

Tänään aloin myös muotoilla lakanakankaasta vuoria tuohon yläosaan. Puolikkaan kerkesin tehdä (malli on symmetrinen, joten kopioin vain tuosta puolikkaasta peilikuvan, niin on koko vuori jo valmis). Sehän näyttääkin jo ihan valmiilta, neuloja törröttää ja saumanvarat hapsottaa liian isoina. Kyllä se siitä, saattepa vielä nähdä!

Luonnostelua ja suunnittelua

Luonnostelu- ja suunnitteluprosessi lähti käyntiin jo jokunen viikko sitten. Valmistus alkaa vasta huomenna muotoilunuken nauhoittamisella ja lakanaversion rakentamisella. Huomenna on myös luvassa kuvia ja lisää jaarittelua.

Materiaalit on kuitenkin jo valittu ja hankittukin. Suurin osa löytyi kirpparilta. Mekkoon on tulossa mustasta farkusta korsettimainen yläosa ja mustasta sametista kietaisutyylinen, pitkä hame. Hameeseen tulee punainen vuori, joka on peräisin vanhasta päiväpeitosta.

Mekon, ja erityisesti erillisen yläosan muoto tulee paljastumaan myös minulle itselleni vasta muotoiluvaiheessa, kun vaatetta rakentaa nuken päälle. Tässä kuitenkin pari lyijykynäluonnosta, joista ehkä käy ilmi vaatteen perusideat. Vielä ei ole varmaa tuleeko tuohon korsettimaiseen osaan olkainta, mutta luultavasti ainakin eteen tulee vetoketjukiinnitys ja taakse nyöritys, jolla voi hieman säätää vaatteen kokoa.

Alkusanat

Tämä blogi on osa koulutyötäni. Opiskelen Kuopion Muotoiluakatemiassa (Savonia-ammattikorkeakoulu) vaatetusmuotoilua ensimmäistä vuotta.

Tehtävänantona on valmistaa kierrätysmateriaaleista visuaalisesti mielenkiintoinen ja näyttävä asukokonaisuus henkilökohtaiseen käyttöön Eurovision laulukilpailujen jälkeiseen kutsuvierastilaisuuteen. Asun olisi tarkoitus kuvastaa kykyjäni nuorena suunnittelijalupauksena.

Aion kerätä tälle sivustolle tunnelmia, työvaiheita ja yleistä höpöttelyä, sekä runsaasti kuvallista materiaalia tämän projektin vaiheista. Päivityksiä on luvassa viikoittain, sitä mukaa kun työ etenee.

Ihastele/vihastele vapaasti, kommentteja ja palautetta otan mielelläni vastaan ja kysymyksiin koitan vastata parhaani mukaan.