Loppu.

Edellisen päivityksen jälkeen ompelin vielä hameen alareunan, eli punaisen vuorin ja samettiosion yhteen. Kuvissa se oli vielä harsimalla kiinni.

Mutta nyt on siis ihan kokonaan valmista. Laitan vielä eilisessä loppukatselmuksessa koululla otettuja kuvia, joissa esiinnyn itse kera kolttuni. Katselmuksessa sain erittäin hyvää palautetta opettajilta ja kanssaopiskelijoilta. Puku jäikin sitten kesän ajaksi koululle arvioitavaksi ja säilöön, syksymmällä otetaan kaikista studiokuvia ja ehkäpä (toivottavasti) luvassa on myös jonkunlainen näytös tai näyttely.


Tästä kuvasta näkyy ehkäpä selkeämmin hameen kiinnitys ja nuo "raatelujäljet".

Kiitos kaikille blogiani seuranneille ja kommentoineille.
Mimi hiljenee, hetkeksi.

Valmistako?

Ensinnäkin: Suuri Kiitos Sallalle, joka suostui loikkimaan korkokengissä kalliolla kera tuon kierrätysmekon. Missä olisinkaan ilman sinua. Luultavasti hukassa.

Pienet muutokset ovat vielä mahdollisia, mutta tässä siis mekko suhteellisen lopullisessa ulkoasussaan:

Pikkuhiomisia

Torstain ja perjantain ahersin taas hameen kimpussa. Paljoa ei enää puuttuisi. Samettikuori piti leikata ja ommella kasaan ja sitten kiinnittää hameen osat toisiinsa.

Samettia leikellessä alkoi hieman pelottaa, että riittääkö materiaali sittenkään koko hameeseen. Käytin siis kaikki samettipalat mahdollisimman isoina, housuista sai pitkiä kiiloja ja hameista laajoja kappaleita.

Pelko osoittautui onneksi turhaksi, ja pitkällisen kikkailun ja leikkelyn jälkeen koko välivuori (kuvassa näkyvä sinertävä osio) peittyi mustaan samettiin. Paljon joutui tekemään hieman kyseenalaisia ratkaisuja ja muutamia vinkeähköjä saumarakenteita tuohon samettikuoreen. Jätin myös osan alkuperäisistä housujen ja hameiden saumoista purkamatta, jotta sain suurempia palasia käyttöön. Melkoinen tilkkutäkki tuostakin siis tuli, joskaan nuo tilkut eivät kovin kauas tuolta siistien saumojen takia erotu.

Samettiosion valmistumisen jälkeen kiinnitin sametin ja välivuoren toisiinsa. Tämä vaati suurta huolellisuutta, jotta kankaat asettuivat tasan, eivätkä jääneet epätasaisesti tai ruttuun. Ompelin vuorin ja sametin yhteen saumojen kohdalta ommeljuovaa pitkin niin, että miehustakankaaseen, eli samettiin ei jäänyt näkyviä jälkiä tästä kiinnityksestä.

Seuraavaksi huolittelin punaisen "korppivuorin" reunat, alareunaan tuli siisti rullapäärme saumurilla ommeltuna. Sitten sainkin kappaleiden pienen täsmennyksen jälkeen ommella yhteen nuo osaset ja loppu olisikin sitten pelkkää pikkunäpräilyä. Kiinnitysvärkit, eli hakanen ja muutama neppari piti ommella käsin. Ei ole vielä ihan varmaa tuleeko tuohon eteen niitä kaavailemiani norjalaisvillapaita-tyylisiä solkia, sillä ilmankin hame näyttää kauniilta.

Elikkäs. Suhteellisen valmista tuli ja tarkoitus oli kuvata vaate ystäväni kanssa. Kuvausta varten valmistautuessa huomasin kuitenkin, että alareunasta irtonaiset hameen kappaleet laskeutuvat eri tavalla, ja tuo punainen korppivuori puskee sieltä sametin alta näkyviin enemmän kuin oli tarpeen. Punainen vuori jäi siis hieman laahuksen omaisesti esille sametin alta, korostamaan hameen linjaa. Harsinkin sitten kotona (keittiön lattialla) sametin ja vuorikankaan alareunat paikoittaan kiinni toisiinsa kuvausta varten, jotta ne laskeutuisivat hieman tasaisemmin.

Tapahtuipa eräänä perjantaina

Meillä oli viime perjantaina ns. opetukseton päivä. Helatorstain jälkeinen perjantai oli siis vapaa, mutta sovimme opettajan kanssa, että silloin saa mennä koululle työskentelemään koska opettajamme on paikalla, vaikka ei opetakaan.

Ajattelin että käyn siis kirjailemassa sen korppikuvion siihen hameen vuoriosaan. Aloitin työskentelyn kera piirtoheittimen. Heijastin kalvolta tuon kuvion seinälle ripustamaani hamekankaaseen. Käytin ns. katoavaa tussia kuvion kankaalle jäljentämiseen. Tussi siis tekee hyvin näkyvän jäljen kankaalle, mutta haalenee hieman välittömästi ja katoaa kokonaan muutamien päivien kuluessa. Tuollaista tussia suositellaan käytettäväksi lähinnä luonnonkuitukankaille, kuten puuvillalle, jota tuo minun hameen vuorikankaani ei todellakaan ole nähnytkään. Testasimme kuitenkin koetilkulle, että tussin jälki katoaa kankaasta, kun malttaa odotella tarpeeksi pitkään.



Toteutin kirjontatyön vapaalla konekirjonnalla. Vapaassa konekirjonnassa käytetään tavallista kotiompelukonetta ilman syöttäjiä (= ne "tassut", jotka liikuttaa kangasta neulan alla) ja kangasta liikutetaan itse ihan oman mielen mukaan. Koko kuvion läpikotaisin kirjominen olisi vienyt viikkoja, joten suunnittelin, että kirjon ensin ääriviivat, ja katson sitten, kannattaako/jaksanko lähteä ompelemaan noita korppeja umpeen.

Tein ääriviivoista tarkoituksella epätasaiset, ompelin monta kertaa edestakaisin. Työ näyttää siis siltä, kuin se olisi kirjottu hieman huolimattomasti käsivaralta. Käytössäni oli musta konekirjontalanka, joka on hieman kiiltävämpää kuin normaali ompelulanka.

Tämä materiaali, (asetaatti? polyester?) oli erittäin hankalaa työstää. Minulla oli kirjontakehys pitämässä kangasta kireällä, mutta silti se pääsi jotenkin hieman löystymään ja kangas jäi "vetämään" hieman joistain kohdin. Kirjonta oli myös suhteellisen aikaavievää, sillä kirjontakehystä joutui siirtämään monta kertaa koko kuvion ääriviivojen aikaansaamiseksi. Aikaa tuohon kirjontaan minulta kului muutama tunti. Lopputulos pelkkine ääriviivoineen näytti juuri siltä, kuin toivoinkin.

Nöyhtä

Tänään askartelin hieman sitä samettiosaa. Sommittelin niistä housunlahkeista semmoisia kiiloja sen välivuorin avulla. Sain jonkun verran ommeltuakin. Se sametti sotkee kyllä kaikki paikat, kun siitä irtoaa niin hitosti semmoista mustaa nöyhtää ja kaikenlaista nukkaa.

Mutta kaipa se siitä etenee, ellei sametti rispaannu ihan kokonaan pois ennenkuin saan sen kasattua. Kameraakaan ei tänään sattunut mukaan ja muuttokiireiden takia ei jouda nyt horisemaan enempi.

Farkku on valmis ja sametitkin riittää

Perjantaina ompelin tuohon korsettitoppiin viimeiset raatelujäljet, kiinnitin farkkukuoren tuohon vuoriosaan ja täsmensin reunojen muodot. Käytännössä siis kaikki, mitä sille voin itse tehdä, on nyt tehty. Sirkkarenkaat, eli ne metallirenkaat joiden läpi nyöri tuolla takana tulee kulkemaan, vielä puuttuu ja toki itse nyöri myös. Koululla olisi sirkkarenkaiden kiinnitykseen tarkoitetut välineet, vanha Astor-merkkinen kampi ja siihen kiinnityspäät, mutta koululla ei ole siihen sopivia sirkkarenkaita, eikä niitä myöskään löydy koko kaupungista. Kokeilimme muutamia vastaavia sirkkamerkkejä, mutta ne eivät kiinnittyneet tuolla koulun laitteella kunnolla. Toinen vaihtoehto olisi käyttää esimerkiksi vasaralla kiinnitettäviä sirkkoja, mutta ne ovat mielestäni niin epävarmoja, että mielummin vien tuon topin ompelutarvikeliikkeeseen jossa siihen kiinnitetään sirkat vastaavalla laitteella, kuin mitä se koululla olevakin on. Tuleepahan ainakin hyvää jälkeä.

Kuvissa siis toppi sovitettu ilman minkäänlaista nyöritystä, joten se saattaa näyttää hieman löysältä. Yllättävän hyvin tuo kuitenkin istuu ilman minkäänlaista kiristystäkin. En malta odottaa että saan ne sirkat ja nyörin, jotta saan kokeilla miltä se näyttää lopullisesti.





Etenin myös hieman hameen suhteen. Aikaisemmin värjäämästäni puuvillavälivuorista tulikin mustan sijaan tummansinertävä, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä lopputuloksen kannalta. Tuo vuori kuitenkaan ei tule näkymään minnekään ja mielestäni olikin lähinnä tärkeää, että se on valkoisen sijaan tumma. Sininen siis käy ihan hyvin.



Silvoin koko loppupäivän niitä samettivaatteita, joita olen hankkinut. Huoli sametin riittävyydestä kaikkosi, kun huomasin, että luultavasti neljät housut riittävät koko hameeseen varsin hyvin. Jätin siis toistaiseksi samettijakun ja ne pari hametta purkamatta ja mietin miten hameen saa rakennettua niistä housupalasista. Lahjepalaset ovat kuitenkin suhteellisen pitkiä ja niistä saisi sellaisen kiilahameen varsin helposti. Samettipalasten kiinnitystä toisiinsa ja välivuoriin tarvitsee myös miettiä. Sametti nukkaantuu hurjan paljon ja jos saumat jäävät näkyviin kuten farkkutopissa, tulee tuosta hameesta suhteellisen suttaava. Onnistuin jo niitä vaatteita purkaessani sotkemaan puoli koulua siihen inhaan nöyhtään, jota ei tahdo saada mitenkään irti. Eli yhdyssauma lienee valintani, silloin saumat jäävät sinne päällikappaleen ja välivuorin väliin, eivätkä nukkaa ulkopuolella.

Ensi viikolla ei juurikaan valmistuksen tunteja ole ja muuttokiireet pitävät minut aika tehokkaasti pois koululta muutenkin. Eli voi olla että tänne ei ensi viikolla tule kovinkaan paljon päivityksiä. Yritän kuitenkin edistyä edes hieman.

Tilkkutäkki

Eilen aloitin farkkukuoren rakentamista. Homma sujui hyvin ja kuori valmistuikin ihan oivaa tahtia. Sormissa alkoi kyllä tuntua ihan kiitettävästi nuo metalliset nuppineulat, kun farkkukerroksia oli neulattavana useampia.

Tein myös erilaisia kokeiluja noiden farkkukappaleiden toisiinsa kiinnittämisestä, ja totesin että hienoin on punaisella siksakilla reunat samalla huolitellen tehty saumarakenne.



Markun ehdottamia raatelujälkiä piti myös testiä. Kokeilin muutamaa erilaista tekniikkaa, ja totesin parhaimmaksi laittaa farkun alle tuosta hameesta yli jäänyttä vuorisilkkiä. Vuorisilkki on kiiltävämpää kuin tuo lakanakangas ja antaa mielestäni vaikuttavamman ulkoasun noille "naarmuille". Pitihän se lopullinen farkkukuorikin sitten "repiä piloille" ja tehdä tuollaiset kynsimäjäljet sinne. Laitan noita jälkiä ilmeisesti kolmeen kohtaan siinä topissa. Hieno tulee.



Nyt on myös hameen välivuori värjätty mustaksi. Perjantaina sitten jatkan hameen parissa.

Hameen kimpussa

Jatkoin tänään hameen parissa puurtamista. Lähdin hakemaan helman muotoa ensin nuken päällä ja sitten otin tuon lakanan palasen pois nukelta ja täsmensin kaaren tasaisemmaksi pöydällä. Kävin myös opettajan kanssa läpi parhaita ratkaisuja saumarakenteiden tekemiseen.


Tuo lakanakerros, eli välivuori sametin kiinnittämistä varten, muodostui yhdestä kappaleesta, eli siihen ei tule saumoja. Taakse tulee vino langansuunta, jotta helma laskeutuisi kauniisti. Pieni ongelma muodostui kuitenkin tuosta asetaattivuorikankaasta. Vuorikankaan pinta-ala ei riittänyt siihen, että vuori olisi muodostunut vain yhdestä kappaleesta, vaan sisävuoriin tulee sauma sivulle. Eihän se sieltä onneksi mihinkään erotu, varsinkaan sitten, kun saan sen laajan kirjontatyön tehtyä siihen päälle. Kangas kuitenkin riitti ja huomenna tai ylihuomenna pääsen ompelemaan vuorin palaset yhteen ja ompelemaan sitä kirjontakuviota.

Kirjontakuvion jäljentäminen aiheuttanee myös pientä päänvaivaa. Kokeilen ilmeisesti kuvion heijastamista hameeseen piirtoheittimellä ja tussilla jäljentämistä, ja toivon sen toimivan. Sitten alkaisikin armoton konekirjontamaraton. En malta odottaa.

Jotain valmista ja jotain ei niin valmista.

Tänään askartelin kaiken tällä hetkellä voitavan tuohon korsettitoppin. Suljin luut vuorien väliin ompelemalla yläreunaan vinonauhan ja kiinnitin sen viime kerralla askartelemani varjolistan tuonne selkäpuolelle. Varjolistasta tuli aika kapea, joten nyt toppi pysyy jo todella napakasti päällä ilman nyöritystäkin. Sirkkarenkaat ja nyörin lisään sitten, kun farkkukuori on valmis. (pahoittelen epätarkkoja kuvia)


Aloitin tänään myös tuota hameosan tekemistä. Siihen tulee siis tummanpunaisesta vuorisilkistä vuori, johon kirjailen mustalla langalla tuon ylemmässä kuvassa paidan selkämyksessänikin näkyvän korppisilhuettihärdellin. Lisäksi valmistan myös lakanakankaasta välivuorin, johon kiinnitän sen päällimmäiseksi jäävän sametin. Kuvassa on vielä värjäämätön lakana, josta hame alkaa muotoutumaan. Värjään sen mustaksi/harmaaksi tässä kunhan kerkeän. Haen ensin hameen muodon ja värjään vasta sitten. Ehdin muotoilla hameeseen lähinnä vyötärölinjan, joten helma on vielä tasaamatta.