Kierrätysvaatteeni on siis ensi kertaa julkisesti esillä Kuopiossa Nuorisokeskus 44:ssä järjestettävässä Minna Look -muotinäytöksessä. Mukana näytöksessä on myös runsaasti muita kurssillamme valmistettuja huikean hienoja vaatteita sekä Muotoiluakatemian vaatetusmuotoilun laitoksen tuotoksia ja ilmeisesti myös vaatteita ammattikoulun vaatetuspuolelta. Kaikki kynnelle kykevät siis 5.12. klo 12:00 tai 14:00 katsastamaan näytöstä! Paikalle on vapaa pääsy.
Edellisen päivityksen jälkeen ompelin vielä hameen alareunan, eli punaisen vuorin ja samettiosion yhteen. Kuvissa se oli vielä harsimalla kiinni.
Mutta nyt on siis ihan kokonaan valmista. Laitan vielä eilisessä loppukatselmuksessa koululla otettuja kuvia, joissa esiinnyn itse kera kolttuni. Katselmuksessa sain erittäin hyvää palautetta opettajilta ja kanssaopiskelijoilta. Puku jäikin sitten kesän ajaksi koululle arvioitavaksi ja säilöön, syksymmällä otetaan kaikista studiokuvia ja ehkäpä (toivottavasti) luvassa on myös jonkunlainen näytös tai näyttely.
Tästä kuvasta näkyy ehkäpä selkeämmin hameen kiinnitys ja nuo "raatelujäljet".
Kiitos kaikille blogiani seuranneille ja kommentoineille.
Mimi hiljenee, hetkeksi.
Ensinnäkin: Suuri Kiitos Sallalle, joka suostui loikkimaan korkokengissä kalliolla kera tuon kierrätysmekon. Missä olisinkaan ilman sinua. Luultavasti hukassa.
Pienet muutokset ovat vielä mahdollisia, mutta tässä siis mekko suhteellisen lopullisessa ulkoasussaan:
Torstain ja perjantain ahersin taas hameen kimpussa. Paljoa ei enää puuttuisi. Samettikuori piti leikata ja ommella kasaan ja sitten kiinnittää hameen osat toisiinsa.
Samettia leikellessä alkoi hieman pelottaa, että riittääkö materiaali sittenkään koko hameeseen. Käytin siis kaikki samettipalat mahdollisimman isoina, housuista sai pitkiä kiiloja ja hameista laajoja kappaleita.
Pelko osoittautui onneksi turhaksi, ja pitkällisen kikkailun ja leikkelyn jälkeen koko välivuori (kuvassa näkyvä sinertävä osio) peittyi mustaan samettiin. Paljon joutui tekemään hieman kyseenalaisia ratkaisuja ja muutamia vinkeähköjä saumarakenteita tuohon samettikuoreen. Jätin myös osan alkuperäisistä housujen ja hameiden saumoista purkamatta, jotta sain suurempia palasia käyttöön. Melkoinen tilkkutäkki tuostakin siis tuli, joskaan nuo tilkut eivät kovin kauas tuolta siistien saumojen takia erotu.
Samettiosion valmistumisen jälkeen kiinnitin sametin ja välivuoren toisiinsa. Tämä vaati suurta huolellisuutta, jotta kankaat asettuivat tasan, eivätkä jääneet epätasaisesti tai ruttuun. Ompelin vuorin ja sametin yhteen saumojen kohdalta ommeljuovaa pitkin niin, että miehustakankaaseen, eli samettiin ei jäänyt näkyviä jälkiä tästä kiinnityksestä.
Seuraavaksi huolittelin punaisen "korppivuorin" reunat, alareunaan tuli siisti rullapäärme saumurilla ommeltuna. Sitten sainkin kappaleiden pienen täsmennyksen jälkeen ommella yhteen nuo osaset ja loppu olisikin sitten pelkkää pikkunäpräilyä. Kiinnitysvärkit, eli hakanen ja muutama neppari piti ommella käsin. Ei ole vielä ihan varmaa tuleeko tuohon eteen niitä kaavailemiani norjalaisvillapaita-tyylisiä solkia, sillä ilmankin hame näyttää kauniilta.
Elikkäs. Suhteellisen valmista tuli ja tarkoitus oli kuvata vaate ystäväni kanssa. Kuvausta varten valmistautuessa huomasin kuitenkin, että alareunasta irtonaiset hameen kappaleet laskeutuvat eri tavalla, ja tuo punainen korppivuori puskee sieltä sametin alta näkyviin enemmän kuin oli tarpeen. Punainen vuori jäi siis hieman laahuksen omaisesti esille sametin alta, korostamaan hameen linjaa. Harsinkin sitten kotona (keittiön lattialla) sametin ja vuorikankaan alareunat paikoittaan kiinni toisiinsa kuvausta varten, jotta ne laskeutuisivat hieman tasaisemmin.
Meillä oli viime perjantaina ns. opetukseton päivä. Helatorstain jälkeinen perjantai oli siis vapaa, mutta sovimme opettajan kanssa, että silloin saa mennä koululle työskentelemään koska opettajamme on paikalla, vaikka ei opetakaan.
Ajattelin että käyn siis kirjailemassa sen korppikuvion siihen hameen vuoriosaan. Aloitin työskentelyn kera piirtoheittimen. Heijastin kalvolta tuon kuvion seinälle ripustamaani hamekankaaseen. Käytin ns. katoavaa tussia kuvion kankaalle jäljentämiseen. Tussi siis tekee hyvin näkyvän jäljen kankaalle, mutta haalenee hieman välittömästi ja katoaa kokonaan muutamien päivien kuluessa. Tuollaista tussia suositellaan käytettäväksi lähinnä luonnonkuitukankaille, kuten puuvillalle, jota tuo minun hameen vuorikankaani ei todellakaan ole nähnytkään. Testasimme kuitenkin koetilkulle, että tussin jälki katoaa kankaasta, kun malttaa odotella tarpeeksi pitkään.
Toteutin kirjontatyön vapaalla konekirjonnalla. Vapaassa konekirjonnassa käytetään tavallista kotiompelukonetta ilman syöttäjiä (= ne "tassut", jotka liikuttaa kangasta neulan alla) ja kangasta liikutetaan itse ihan oman mielen mukaan. Koko kuvion läpikotaisin kirjominen olisi vienyt viikkoja, joten suunnittelin, että kirjon ensin ääriviivat, ja katson sitten, kannattaako/jaksanko lähteä ompelemaan noita korppeja umpeen.
Tein ääriviivoista tarkoituksella epätasaiset, ompelin monta kertaa edestakaisin. Työ näyttää siis siltä, kuin se olisi kirjottu hieman huolimattomasti käsivaralta. Käytössäni oli musta konekirjontalanka, joka on hieman kiiltävämpää kuin normaali ompelulanka.
Tämä materiaali, (asetaatti? polyester?) oli erittäin hankalaa työstää. Minulla oli kirjontakehys pitämässä kangasta kireällä, mutta silti se pääsi jotenkin hieman löystymään ja kangas jäi "vetämään" hieman joistain kohdin. Kirjonta oli myös suhteellisen aikaavievää, sillä kirjontakehystä joutui siirtämään monta kertaa koko kuvion ääriviivojen aikaansaamiseksi. Aikaa tuohon kirjontaan minulta kului muutama tunti. Lopputulos pelkkine ääriviivoineen näytti juuri siltä, kuin toivoinkin.
Tänään askartelin hieman sitä samettiosaa. Sommittelin niistä housunlahkeista semmoisia kiiloja sen välivuorin avulla. Sain jonkun verran ommeltuakin. Se sametti sotkee kyllä kaikki paikat, kun siitä irtoaa niin hitosti semmoista mustaa nöyhtää ja kaikenlaista nukkaa.
Mutta kaipa se siitä etenee, ellei sametti rispaannu ihan kokonaan pois ennenkuin saan sen kasattua. Kameraakaan ei tänään sattunut mukaan ja muuttokiireiden takia ei jouda nyt horisemaan enempi.
Perjantaina ompelin tuohon korsettitoppiin viimeiset raatelujäljet, kiinnitin farkkukuoren tuohon vuoriosaan ja täsmensin reunojen muodot. Käytännössä siis kaikki, mitä sille voin itse tehdä, on nyt tehty. Sirkkarenkaat, eli ne metallirenkaat joiden läpi nyöri tuolla takana tulee kulkemaan, vielä puuttuu ja toki itse nyöri myös. Koululla olisi sirkkarenkaiden kiinnitykseen tarkoitetut välineet, vanha Astor-merkkinen kampi ja siihen kiinnityspäät, mutta koululla ei ole siihen sopivia sirkkarenkaita, eikä niitä myöskään löydy koko kaupungista. Kokeilimme muutamia vastaavia sirkkamerkkejä, mutta ne eivät kiinnittyneet tuolla koulun laitteella kunnolla. Toinen vaihtoehto olisi käyttää esimerkiksi vasaralla kiinnitettäviä sirkkoja, mutta ne ovat mielestäni niin epävarmoja, että mielummin vien tuon topin ompelutarvikeliikkeeseen jossa siihen kiinnitetään sirkat vastaavalla laitteella, kuin mitä se koululla olevakin on. Tuleepahan ainakin hyvää jälkeä.
Kuvissa siis toppi sovitettu ilman minkäänlaista nyöritystä, joten se saattaa näyttää hieman löysältä. Yllättävän hyvin tuo kuitenkin istuu ilman minkäänlaista kiristystäkin. En malta odottaa että saan ne sirkat ja nyörin, jotta saan kokeilla miltä se näyttää lopullisesti.
Etenin myös hieman hameen suhteen. Aikaisemmin värjäämästäni puuvillavälivuorista tulikin mustan sijaan tummansinertävä, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä lopputuloksen kannalta. Tuo vuori kuitenkaan ei tule näkymään minnekään ja mielestäni olikin lähinnä tärkeää, että se on valkoisen sijaan tumma. Sininen siis käy ihan hyvin.
Silvoin koko loppupäivän niitä samettivaatteita, joita olen hankkinut. Huoli sametin riittävyydestä kaikkosi, kun huomasin, että luultavasti neljät housut riittävät koko hameeseen varsin hyvin. Jätin siis toistaiseksi samettijakun ja ne pari hametta purkamatta ja mietin miten hameen saa rakennettua niistä housupalasista. Lahjepalaset ovat kuitenkin suhteellisen pitkiä ja niistä saisi sellaisen kiilahameen varsin helposti. Samettipalasten kiinnitystä toisiinsa ja välivuoriin tarvitsee myös miettiä. Sametti nukkaantuu hurjan paljon ja jos saumat jäävät näkyviin kuten farkkutopissa, tulee tuosta hameesta suhteellisen suttaava. Onnistuin jo niitä vaatteita purkaessani sotkemaan puoli koulua siihen inhaan nöyhtään, jota ei tahdo saada mitenkään irti. Eli yhdyssauma lienee valintani, silloin saumat jäävät sinne päällikappaleen ja välivuorin väliin, eivätkä nukkaa ulkopuolella.
Ensi viikolla ei juurikaan valmistuksen tunteja ole ja muuttokiireet pitävät minut aika tehokkaasti pois koululta muutenkin. Eli voi olla että tänne ei ensi viikolla tule kovinkaan paljon päivityksiä. Yritän kuitenkin edistyä edes hieman.
Eilen aloitin farkkukuoren rakentamista. Homma sujui hyvin ja kuori valmistuikin ihan oivaa tahtia. Sormissa alkoi kyllä tuntua ihan kiitettävästi nuo metalliset nuppineulat, kun farkkukerroksia oli neulattavana useampia.
Tein myös erilaisia kokeiluja noiden farkkukappaleiden toisiinsa kiinnittämisestä, ja totesin että hienoin on punaisella siksakilla reunat samalla huolitellen tehty saumarakenne.
Markun ehdottamia raatelujälkiä piti myös testiä. Kokeilin muutamaa erilaista tekniikkaa, ja totesin parhaimmaksi laittaa farkun alle tuosta hameesta yli jäänyttä vuorisilkkiä. Vuorisilkki on kiiltävämpää kuin tuo lakanakangas ja antaa mielestäni vaikuttavamman ulkoasun noille "naarmuille". Pitihän se lopullinen farkkukuorikin sitten "repiä piloille" ja tehdä tuollaiset kynsimäjäljet sinne. Laitan noita jälkiä ilmeisesti kolmeen kohtaan siinä topissa. Hieno tulee.
Nyt on myös hameen välivuori värjätty mustaksi. Perjantaina sitten jatkan hameen parissa.
Jatkoin tänään hameen parissa puurtamista. Lähdin hakemaan helman muotoa ensin nuken päällä ja sitten otin tuon lakanan palasen pois nukelta ja täsmensin kaaren tasaisemmaksi pöydällä. Kävin myös opettajan kanssa läpi parhaita ratkaisuja saumarakenteiden tekemiseen.
Tuo lakanakerros, eli välivuori sametin kiinnittämistä varten, muodostui yhdestä kappaleesta, eli siihen ei tule saumoja. Taakse tulee vino langansuunta, jotta helma laskeutuisi kauniisti. Pieni ongelma muodostui kuitenkin tuosta asetaattivuorikankaasta. Vuorikankaan pinta-ala ei riittänyt siihen, että vuori olisi muodostunut vain yhdestä kappaleesta, vaan sisävuoriin tulee sauma sivulle. Eihän se sieltä onneksi mihinkään erotu, varsinkaan sitten, kun saan sen laajan kirjontatyön tehtyä siihen päälle. Kangas kuitenkin riitti ja huomenna tai ylihuomenna pääsen ompelemaan vuorin palaset yhteen ja ompelemaan sitä kirjontakuviota.
Kirjontakuvion jäljentäminen aiheuttanee myös pientä päänvaivaa. Kokeilen ilmeisesti kuvion heijastamista hameeseen piirtoheittimellä ja tussilla jäljentämistä, ja toivon sen toimivan. Sitten alkaisikin armoton konekirjontamaraton. En malta odottaa.
Tänään askartelin kaiken tällä hetkellä voitavan tuohon korsettitoppin. Suljin luut vuorien väliin ompelemalla yläreunaan vinonauhan ja kiinnitin sen viime kerralla askartelemani varjolistan tuonne selkäpuolelle. Varjolistasta tuli aika kapea, joten nyt toppi pysyy jo todella napakasti päällä ilman nyöritystäkin. Sirkkarenkaat ja nyörin lisään sitten, kun farkkukuori on valmis. (pahoittelen epätarkkoja kuvia)
Aloitin tänään myös tuota hameosan tekemistä. Siihen tulee siis tummanpunaisesta vuorisilkistä vuori, johon kirjailen mustalla langalla tuon ylemmässä kuvassa paidan selkämyksessänikin näkyvän korppisilhuettihärdellin. Lisäksi valmistan myös lakanakankaasta välivuorin, johon kiinnitän sen päällimmäiseksi jäävän sametin. Kuvassa on vielä värjäämätön lakana, josta hame alkaa muotoutumaan. Värjään sen mustaksi/harmaaksi tässä kunhan kerkeän. Haen ensin hameen muodon ja värjään vasta sitten. Ehdin muotoilla hameeseen lähinnä vyötärölinjan, joten helma on vielä tasaamatta.
Pikkutytöllä pienet lelut. Nyt varmaan joku miettii, että miten tommoset tappopihdit liittyy vaatetusmuotoiluun. Etenin tänään siihen vaiheeseen, että sain pätkittyä toppiin tulevat luut määrämittaisiksi. Metallista spiraaliluuta siis, ja pari muovista pluruakin (ks. kehnohko, joskin ehkä hieman havainnollistava kuva alempaa). Koululta löytyneet pihdit olivat sitten hieman järeämpää laatua, eikä omat sivuleikkurit tietenkään sattuneet mukaan. Noh, katkesi se luu noillakin tietysti, kun irvisteli tarpeeksi. :)
Tänään siis sain paljonkin aikaiseksi, joskin olin koululla näpertelemässä tuplasti sen ajan, mitä lukujärjestyksen mukaan piti. Kun vauhtiin pääsi, niin ei malttanut lopettaa. Tänään siis kiinnittelin sen lopultakin määrämittaiseksi saadun vetoketjun, mittasin ja ompelin luukujat eri luutyypeille sopivaksi, ja ompelin alareunaan vinonauhan, joka sulkee luukujat alhaalta ja sitten vielä leikkelin sopivan mittaiset luut. Yläreuna jäi vielä ompelematta kiinni. Tein myös varjolistan siihen nyörityksen kohdalle, joskin se jäi vielä kiinnittämättä. Vanhat tekokuituiset hurjan joustavat housut olivat sangen sopiva materiaali tuohon varjolistaan, luultavasti vetoketjun suojakaitale tehdään jossain vaiheessa siitä samasta materiaalista.
Ensi kerralla pääsen tekemään farkkukuorta. Toivottavasti kummempia ongelmia ei ilmene, vaan saan sen osion lähtemään hyvin käyntiin. Tässä vielä lopussa kuvat suhteellisen valmiista topista ilman luita. Silitystäkään en tietysti ennen kuvan ottoa muistanut, joten ruttuja näkyy. Kyllä se siitä vielä siliää. Ja näyttäisi muuten istuvan hurjan hyvin. Kiitos opettajan kanssa tehtyjen sovitusmuutosten. Odotan innolla, että saan pukea tuon valmiina päälleni.
Siinäpä tämän päivän työmaa. Naksuttelin liian pitkästä vetoketjusta noita hampaita irti, jotta siitä saatiin sopivan mittainen. Nuo irrotetut hampaat on aika vinkeän näköisiä, pitänee harkita, josko niitä voisi käyttää jotenkin hyödyksi. Toki keräsin kaikki käsiin jääneet väkäset talteen. Suurin osa tosin taisi sinkoilla pitkin luokkahuonetta.
Noh. Vetoketjua en tänään saanut ommeltua vielä itse vaatteeseen kiinni, ja sen rakenteessa on vielä pohtimista. Vetoketjun alle tarvitsee jonkunlaisen suojakaitaleen, jotta ketju ei hierrä ihoa. Tuo kaitalehässäkkä vaan täytyisi ratkaista jotenkin. Ilmeisesti erillinen kaitale on kätevin, vaikka mietin kyllä sellaistakin ratkaisua, että olisin tehnyt siitä ihoa vasten tulevasta vuorista hieman "pidemmän" tuon vetoketjun kohdalla ja saanut siitä ihoa vetoketjulta suojaavan osan. Pitää nyt katsella.
Sain ommeltua sekä vuorin että välivuorin kappaleet yhteen. Se etukappaleiden kaarisauma ei lopulta ollutkaan niin kamala kuin kuvittelin, joskin aika huolella piti asetella ja käännellä palasia, että ne sai nätisti eikä jäänyt vekkejä väliin. Ompelin myös jostain varastosta löytyneestä kapeahkosta ripsinauhasta tukinauhan yötärölle. Tukinauha estää tuota toppia ja vuoria venymästä kun sen kiristää. Mitään ampiaisvyötäröä tuolla topilla ei siis todellakaan saa, mutta suhteellisen kireälle sen kuitenkin saa kiskoa että se pysyy napakasti päällä ja korostaa sopivasti muotoja. Jospa tuo jotain kuitenkin auttaisi. Oikeaan, kiristävään korsettiin olisi hyvä käyttää leveämpää nauhaa, mutta luulen että tuo toimii tässä sangen hyvin.
Huomenna on taas taukoa, mutta perjantaina olisi jo aiheellista saada kaikenlaista kivaa aikaiseksi. Luukujat ja luut toivottavasti, ehkä ehdin jo laittaa myös vinonauhat reunoihin. Sitten saisi aloittaa sen farkkuosion rakentamista.
Nyt alkaa hieman jänskättää, että ehtiikö tämän saada ikinä valmiiksi. Hame kun on kokonaan aloittamatta...
Nelisen tuntia oli tänään aikaa tehdä tuota vaatetta. Ja mitä sain aikaiseksi?
Noh. Ratkoin sovitusvetoketjun irti ja kappaleet erilleen toisistaan. Piirtelin tussilla viivoja niihin sovituskappaleisiin, odottelin, höpöttelin, silppusin silkkipaperia, piirtelin kaavat, täsmensin kaavat, leikkasin kaavat, kuosittelin kaavat...
Eli en saanut oikeastaan mitään kovin mainittavaa aikaan. Käytiin opettajan kanssa läpi viivapiirroksia ja rakenteiden poikkileikkauskuvia. Työjärjestystä arvoimme myös, ja tulipahan huomattua että sekin on aikas tärkeä osa-alue vaatteen rakentamisessa. Muuten tulisi varmaan lähinnä kyseltyä opettajalta, että mitäs seuraavaksi. Nyt kun on paperilla listattuna, että ensin ommellaan se ja se sauma, niin osaa edetä hommassa paljon itsenäisemmin.
Huomenna kauppaan ostoksille, tarttis löytää sopiva, joustava kangas varjolistan tekemiseen, vinonauhaa, sopiva vetoketju, muoviluuta ja sirkkarenkaita.
Luista tulikin mieleeni, että päätin tänään sitä rakennetta miettiessä, että luitan tuon topin sekä tukevalla muoviluulla, että metallisella spiraaliluulla. Muoviluut laitan vetoketjun ja nyörityksen viereen ja sitä spiraalia sitten kaarevampiin kohtiin (jokaiseen saumaan tulee siis luu, yhteensä 10 kpl koko toppiin). Esimerkiksi tuohon eteen, rinnan päälle tuleva sauma on sen verran kaareva, että siihen olisi silkka mahdottomuus edes saada tuota muoviluuta taivutettua. Spiraali taas taipuu myös sivuttaissuunnassa, joten se käy siihen erittäin hyvin.
Leikkelin tänään tunneilla siitä eilen punaiseksi värjäämästäni kankaasta uudet kappaleet sovitusta varten. Ompelin ne myös yhteen ja takaosan nyörityksen korvasin kangaskaistaleella. Eteen, vetoketjua korvaamaan, ompelin jonkun varastoista löytyneen liian pitkän takkivetoketjun,
joka toimi virassaan varsin hyvin sovituksen ajan. Itse toimin mallina ja opettaja teki muutokset siihen lakanahärdelliin. Vaikka nukke onkin yllättävän samankokoinen kuin minä (tai toisinpäin), niin pieniä, välttämättömiä muutoksia joutui tekemään jonkun verran. Sivulle tehtiin poisto, ettei sinne muodostu epämääräisiä vekkejä, etukappaleen muotoa antavaa saumaa muokattiin hieman ja helmaa joutuu kaventamaan vähän.
Ensi kerralla sitten teen tuosta paperikaavan, johon kirjaan kaikki muutokset ja sittenpä päästäänkin itse asiaan.
Allaolevissa kuvissa siis sovitusversio sellaisenaan ja nuppineuloja merkkaamassa sovitusmuutoksia
Tommosta soppaa keittelin tänään. EIKU!
Tämmöstäpäs:
Siinähän se lilluu. Väriliemessä. Punaiseksi yritin värjäillä tuota lakanan palasta. Lopputulos on tuosta väriliemessä lilluvasta poiketen semmoinen joulupukinpunainen, eikä syvän punainen. Siitä olis tulossa (sisimmäinen) vuori siihen toppiin. Välivuorihan on valkeaa lakanaa (näkyy edellisen postauksen kuvissa). Mahdollisesti myös hameosaan teen kaksi vuorta, toinen lakanasta ja toinen vuorisilkistä. Samettipalat kiinnittänen lakanaan ja lakanan kirjottuun vuorisilkkiin.
Niin. Kirjottuun vuorisilkkiin. Lintukiintymykseni yltyy, ja luultavasti kirjon likimain koko hameen kokoisen korpin silhuetin siihen vuorisilkkiin. Eihän se sieltä hameen sisäpuolelta juuri minnekään näy, saati että kuviosta saisi jotain selvää jos siitä näkyy puolikas siipi, mutta eipä se ole tarkoituskaan. Onpahan ihan itseäni ilahduttamassa. Semmonen lintukaveri. Heh. Tuo oli suunnitelmissa jo aikaisemmin, meinasin tehdä sen esimerkiksi liemimaalaamalla (kankaanpainoväreillä), mutta vuorisilkkiin eivät moiset tökötit tarttune. Hylkäsin koko suunnitelman mutta mainitsin kuitenkin asiasta opettajalle ja hän halusi ehdottomasti että siihen hameen sisäosaankin tulee jotain jujua. Kirjon (ja kiroilen) sitten myöhemmin sen ehkä. Ongelmia varmasti tulee, mutta pitää kehitellä jotain patenttiratkaisuja sitten.
Semmosta tälläkertaa. Huomenissa jatkuu taas muotoilunuken kurittaminen ja nuppineuloilla tökkiminen.
Zombinäkemyksestä ja kuvankäsittelystä kiits Samulille.
Tänään alkoi siis varsinainen toteutus. Tein muotoilunauhalla nuken päälle apulinjat ja yläosan reunat ja saumojen kohdat. Olkaimettomaan malliin päädyin, kun siitä kuitenkin korsettimainen tulee (olkain ei välttämättä edes asetu hyvin, jos kokoa muuttaa nyörityksellä radikaalisti). Eteen tuleva vetoketju estää tosin kovan kiristyksen, mutta eipä se ollut tarkoituskaan. Kunhan nyt saa sen kurottua sen verran napakaksi, että pysyy päällä. Metallinen, jämäkkä vetskari siihen on tulossa, eli kyllä se pienen kiristelyn kestää.
Sormenpäät kärsii kosolti, kun noita nauhoja ja kankaita kiinnittelee nukkeen niillä metallisilla, inhottavan terävillä nuppineuloilla. Innolla odotan ensimmäisiä veriroiskeita, vaikka eipä ne tänäänkään kaukana olleet, muutamia voimasanoja tarvitsi käyttää kun neulalla sormeen tuli tökittyä. Tappovehkeitä moiset, vaarallisia. Ja niitä menee muuten PALJON. Ehkä tässä ajan mittaan muotoillessa sormet karaistuu ja noihin neuloihin taas tottuu.
Materiaalitkin kuvasin. Siinäpä on kuvassa kasa samettia, farkkua (huomatkaa hienot "kainalohousut" siinä heti päällimmäisenä, varmaan jostain 80-luvulta peräisin, hintaa oli 50 senttiä kirpparilla) ja polyesteria (vuorikangas). Uskokaa tai älkää, kyllä niistä olis tarkoitus hieno juhlavaate saada aikaiseksi. :)
Jossain vaiheessa pitäisi alkaa purkaa noita vaatteita palasiksi. Samettivaatteitakin on loppujen lopuksi aika paljon: muutamat housut, pari hametta ja yksi isohko jakku. Silti huolettaa, että riittääkö tuo määrä niin laajaan hameeseen, kuin olen suunnitellut. Ellei riitä, niin ei muuta kuin uutta kirpparireissua tekemään.
Tänään aloin myös muotoilla lakanakankaasta vuoria tuohon yläosaan. Puolikkaan kerkesin tehdä (malli on symmetrinen, joten kopioin vain tuosta puolikkaasta peilikuvan, niin on koko vuori jo valmis). Sehän näyttääkin jo ihan valmiilta, neuloja törröttää ja saumanvarat hapsottaa liian isoina. Kyllä se siitä, saattepa vielä nähdä!
Luonnostelu- ja suunnitteluprosessi lähti käyntiin jo jokunen viikko sitten. Valmistus alkaa vasta huomenna muotoilunuken nauhoittamisella ja lakanaversion rakentamisella. Huomenna on myös luvassa kuvia ja lisää jaarittelua.
Materiaalit on kuitenkin jo valittu ja hankittukin. Suurin osa löytyi kirpparilta. Mekkoon on tulossa mustasta farkusta korsettimainen yläosa ja mustasta sametista kietaisutyylinen, pitkä hame. Hameeseen tulee punainen vuori, joka on peräisin vanhasta päiväpeitosta.
Mekon, ja erityisesti erillisen yläosan muoto tulee paljastumaan myös minulle itselleni vasta muotoiluvaiheessa, kun vaatetta rakentaa nuken päälle. Tässä kuitenkin pari lyijykynäluonnosta, joista ehkä käy ilmi vaatteen perusideat. Vielä ei ole varmaa tuleeko tuohon korsettimaiseen osaan olkainta, mutta luultavasti ainakin eteen tulee vetoketjukiinnitys ja taakse nyöritys, jolla voi hieman säätää vaatteen kokoa.
Tämä blogi on osa koulutyötäni. Opiskelen Kuopion Muotoiluakatemiassa (Savonia-ammattikorkeakoulu) vaatetusmuotoilua ensimmäistä vuotta.
Tehtävänantona on valmistaa kierrätysmateriaaleista visuaalisesti mielenkiintoinen ja näyttävä asukokonaisuus henkilökohtaiseen käyttöön Eurovision laulukilpailujen jälkeiseen kutsuvierastilaisuuteen. Asun olisi tarkoitus kuvastaa kykyjäni nuorena suunnittelijalupauksena.
Aion kerätä tälle sivustolle tunnelmia, työvaiheita ja yleistä höpöttelyä, sekä runsaasti kuvallista materiaalia tämän projektin vaiheista. Päivityksiä on luvassa viikoittain, sitä mukaa kun työ etenee.
Ihastele/vihastele vapaasti, kommentteja ja palautetta otan mielelläni vastaan ja kysymyksiin koitan vastata parhaani mukaan.
