Tapahtuipa eräänä perjantaina

Meillä oli viime perjantaina ns. opetukseton päivä. Helatorstain jälkeinen perjantai oli siis vapaa, mutta sovimme opettajan kanssa, että silloin saa mennä koululle työskentelemään koska opettajamme on paikalla, vaikka ei opetakaan.

Ajattelin että käyn siis kirjailemassa sen korppikuvion siihen hameen vuoriosaan. Aloitin työskentelyn kera piirtoheittimen. Heijastin kalvolta tuon kuvion seinälle ripustamaani hamekankaaseen. Käytin ns. katoavaa tussia kuvion kankaalle jäljentämiseen. Tussi siis tekee hyvin näkyvän jäljen kankaalle, mutta haalenee hieman välittömästi ja katoaa kokonaan muutamien päivien kuluessa. Tuollaista tussia suositellaan käytettäväksi lähinnä luonnonkuitukankaille, kuten puuvillalle, jota tuo minun hameen vuorikankaani ei todellakaan ole nähnytkään. Testasimme kuitenkin koetilkulle, että tussin jälki katoaa kankaasta, kun malttaa odotella tarpeeksi pitkään.



Toteutin kirjontatyön vapaalla konekirjonnalla. Vapaassa konekirjonnassa käytetään tavallista kotiompelukonetta ilman syöttäjiä (= ne "tassut", jotka liikuttaa kangasta neulan alla) ja kangasta liikutetaan itse ihan oman mielen mukaan. Koko kuvion läpikotaisin kirjominen olisi vienyt viikkoja, joten suunnittelin, että kirjon ensin ääriviivat, ja katson sitten, kannattaako/jaksanko lähteä ompelemaan noita korppeja umpeen.

Tein ääriviivoista tarkoituksella epätasaiset, ompelin monta kertaa edestakaisin. Työ näyttää siis siltä, kuin se olisi kirjottu hieman huolimattomasti käsivaralta. Käytössäni oli musta konekirjontalanka, joka on hieman kiiltävämpää kuin normaali ompelulanka.

Tämä materiaali, (asetaatti? polyester?) oli erittäin hankalaa työstää. Minulla oli kirjontakehys pitämässä kangasta kireällä, mutta silti se pääsi jotenkin hieman löystymään ja kangas jäi "vetämään" hieman joistain kohdin. Kirjonta oli myös suhteellisen aikaavievää, sillä kirjontakehystä joutui siirtämään monta kertaa koko kuvion ääriviivojen aikaansaamiseksi. Aikaa tuohon kirjontaan minulta kului muutama tunti. Lopputulos pelkkine ääriviivoineen näytti juuri siltä, kuin toivoinkin.